Yritysten omistajilleen jakamat voitto-osuudet, paremmin tunnettuna osingot, herättävät julkisuudessa vuosittain voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan, riippuen siitä mistä näkökulmasta asiaa tarkastelee.

Sijoittavat luonnollisesti odottavat hyvää tuottoa sijoittamalleen pääomalle. Yrityksillä on taas tarve jakaa osinkoja tietyin kriteerein saadakseen pääomaa sijoittajilta. Osalle ihmisiä osingot näyttäytyvät vain yhtiön varojen käärimiseltä sijoittajan pankkitilille. Viime keväänä olikin varsin kirvakkaita mielipiteitä, kun lehdissä otsikoitiin: ”Tästä keväästä on tulossa kaikkien aikojen osinkokevät”. Kun vielä kahvipöytäkeskusteluissa samaan nippuun sotketaan mukaan erityisbonukset, niin takuuvarmasti kiehuu hellalle.

Täytyy kuitenkin muistaa, että tässähän on vuosikausia kilpailukyvyn nimissä tehty varsin maltillisia palkkaratkaisuja. Oikeastaan ne ovat olleet tasoltaan lähinnä vain deflaation torjuntaa. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että asia herättää voimakkaita tunteita, kun omistajille ja johtajille rahaa tuntuu vuosittain riittävän.

Tämän hetken poikkeuksellisesta tilanteesta johtuen julkisuudessa on ollut paljon keskustelua osinkojen jakamisen oikeudenmukaisuudesta. Myös kohtuullistamiset, lykkäämiset ja perumiset ovat olleet esillä ja osassa yrityksiä näin on jo toimittukin. Näyttää myös löytyvän yrityksiä, jotka lomauttavat koko henkilöstönsä ja samaan aikaan omistajat nostavat osinkoja. Ei tietenkään voi olla niin, että osinkoja jaetaan tilanteessa kuin tilanteessa.

Yritykset joutuvatkin nyt osinkojen osalta tarkkaan punnitsemaan tilannetta, niin sijoittajien, yrityksen tulevaisuuden, henkilöstön, kuin julkisuuskuvankin kannalta. Näin globaalina someaikana julkisuuskuva saattaa nousta arvoon arvaamattomaan.

Yhteiset talkoot kun tarkoittavat, että kaikki niihin kykynsä mukaan osallistuvat. Ei voi olla niin, että vain osa soutaa veneessä ja osa makaa kokan penkin alla piilossa. Monet vaikuttajat aina presidenttiä myöten ovat kiinnittäneet huomiota tarvittavaan yhteishenkeen. Vaikka tilanne on hankala, toivottavasti nyt sitä vastuullista pelisilmää löytyy.

Hyvää pelisilmää näyttävää joidenkin yritysten johto jo osoittaneenkin, osallistumalla talkoisiin pidättäytymällä määräajaksi palkastaan.

Lopuksi yleisestä tilanteesta VR Yhtymään. Tyypillinen vaihtoehto osinkojen maksulle on investoida voittoja yrityksen kasvuun. Tässä tilanteessa valtion tulee rankalla kädellä arvioida uudelleen VR:n osingon määrää ja turvata yhtiön mittavat investoinnit, sekä tukea kasvua ja kehitystä ympäristöystävällisenä kuljetusmuotona osaltaan ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

 

Jouni Korkalainen